Allianssin rakentuminen työnohjauksessa

Työnohjaus on pohjimmiltaan ammatillisen kasvun ja reflektiivisen oppimisen tila, mutta sen ytimessä ei ole menetelmä vaan suhde. Tätä suhdetta voidaan ymmärtää terapeuttisen allianssin käsitteen kautta, jonka psykoterapian kentälle toi Edward Bordin (1979).

Bordinin mallissa allianssi koostuu kolmesta toisiinsa kietoutuvasta elementistä:

• Yhteinen tavoite – jaettu ymmärrys siitä, mitä kohti työskentely suuntautuu.
• Yhteinen tehtävä – jaetut keinot ja menetelmät, joilla tavoitetta kohti kuljetaan.
• Emotionaalinen side – luottamukseen, arvostukseen ja turvallisuuteen perustuva suhde ohjaajan ja ohjattavan välillä.

Työnohjauksessa allianssi ei ole vain edellytys, vaan itse prosessin kannattelija. Ilman kokemusta turvallisuudesta ja yhteisestä ymmärryksestä (kiintymyssuhteesta) reflektio jää pintapuoliseksi.

Allianssi rakentuu arkisista, usein huomaamattomista kohtaamisen hetkistä: tavasta kuunnella, hyväksyä hiljaisuus, huomata tunne ja pysyä rinnalla. Se syntyy vähitellen, kun ohjattava kokee, että hänen sisäinen maailmansa on kiinnostuksen ja arvostuksen kohteena.

Allianssin vahvistuminen edellyttää työnohjaajalta mentalisaatiokykyä. eli taitoa pitää mielessä sekä oma että toisen kokemus samanaikaisesti. Kun ohjaaja kykenee säilyttämään rauhallisen ja tutkivan asenteen myös epävarmuudessa, se luo mallin turvallisesta reflektoinnista.

Daniel Hughesin kehittämä PACE-asenne (Playfulness, Acceptance, Curiosity, Empathy) tarjoaa työnohjaukselle konkreettisen tavan tukea allianssin rakentumista.

• Leikkisyys (Playfulness) keventää tilannetta ja muistuttaa, että oppiminen ja reflektointi voi olla luovaa ja hauskaa.
• Hyväksyntä (Acceptance) antaa luvan olla keskeneräinen.
• Uteliaisuus (Curiosity) ylläpitää elävää dialogia.
• Empatia (Empathy) juurruttaa yhteyden ja synnyttää kokemukseen: “minut ymmärretään”.

PACE toimii emotionaalisena perustana, jonka varaan Bordinin kolmitasoinen allianssi voi rakentua.

PLACE-asenne laajentaa PACE-näkökulmaa edelleen: se korostaa rakastavaa ja ihmisarvoista läsnäoloa tilanteissa, joissa luottamus ei synny helposti. Tällöin allianssin rakentaminen on myös korjaavaa työtä, eli sen avulla ihminen voi vähitellen palauttaa luottamusta toiseen ihmiseen, yhteisöön ja itseensä. Erityisesti auttamistyötä tekevät tarvitsevat itsekin kokemuksia autetuksi tulemisesta, hoivasta ja aidosta välittämisestä. Työnohjaus voi tarjota myös tätä.

Allianssi ei ole yksinään työnohjaajan hallinnassa, mutta hän voi luoda sille mahdollisuudet. Kun ohjaaja on aidosti kiinnostunut, hyväksyvä ja empaattinen, syntyy tila, jossa ohjattava uskaltaa olla totta.

Siinä hetkessä työnohjaus ei ole enää pelkkä ammatillinen prosessi, vaan se on kohtaamisen tila, jossa ihminen voi kasvaa.

“Curiosity, acceptance, and empathy are not strategies. They are ways of being with another person.”
— Daniel A. Hughes