Itseohjautuvuusteoria ja motivaatiotekijät

Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin itsemääräämisteoria on yksi tutkituimmista motivaatiota selittävistä teorioista. Teorian lähtökohtana on ajatus siitä, että ihminen on sisäsyntyisesti aktiivinen, motivoituva ja itseään ohjaava. Teoria myös alleviivaa sitä, että kasvu ja kehitys tapahtuvat aina vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa. Sosiaalinen ympäristö voi joko estää tai edistää kasvua ja kehitystä. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa merkittävästi siihen, miten yksilö motivoituu.

Vasalammen (2017, 55) mukaan sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että yksilö pitää jonkin asian tekemistä tärkeänä siksi, koska pitää toimintaa itseään kiinnostavana, mielihyvää tuottavana ja omien arvojen mukaisena. Itsemääräämisteoriaa tutkineet tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen tulokseen, että sisäinen motivaatio edistää myönteisesti oppimista, kasvua ja kehitystä. Ulkoinen palkkio (= ulkoinen motivaatio, esimerkiksi konkreettinen palkka) ei vaikuta yhtä paljon positiivisesti, vaikka yksilö pitäisikin ulkoista palkkiota tärkeänä.

Kaikki tavoitteet eivät ole yksilölle yhtä merkityksellisiä. Yksilö saattaa valita tavoitteensa sosiaalisen paineen vaikutuksesta sen sihaan, että ottaisi huomioon ainoastaan omat kiinnostuksen kohteensa. Esimeriksi työpaikalla työntekijä tekee epämiellyttävä pitämänsä työtehtävät sosiaalinen paineen ja ulkoisen motivaatiotekijän (= palkka) takia sen sijaan, että tekisi mielekkäämpiä tehtäviä.’

Koska sisäinen motivaatio on oppimisen, kehittymisen ja suoriutumisen takia keskeisempää kuin ulkoinen motivaatio, on huojentavaa tietää, että ulkoiset motiivit voivat sisäistyä. Vasalammen (2017, 57) mukaan kun yksilö havaitsee ja hyväksyy toiminnan arvon, eli kiinnittyy ympäristön tavoitteisiin ja sääntöihin, voidaan ulkoiset motiivit sisäistää.

Itsemääräämisteorian näkökulmasta keskeistä ei siis ole vain se, mitä yksilö tekee, vaan millaisissa olosuhteissa tekeminen tapahtuu. Motivaatio rakentuu kokemuksellisesti, ja siksi sitä voidaan työnohjauksessa tarkastella arjen käytännöistä, rakenteista ja vuorovaikutuksesta käsin. Työnohjaus tarjoaa tilan pysähtyä sen äärelle, mitkä työn tavoitteet koetaan omiksi ja mitkä ulkoapäin asetetuiksi, sekä millaisin ehdoin työn vaatimukset voivat muuttua merkityksellisiksi.

Työnohjauksessa itsemääräämisteoriaa voidaan hyödyntää jäsentämällä työntekijän kokemusta kolmen psykologisen perustarpeen kautta (Martela ym., 2017, 102-104): autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden.

Autonomian näkökulmasta voidaan tarkastella, missä määrin työntekijä kokee voivansa vaikuttaa työhönsä, työtahtiinsa ja ratkaisuihinsa, ja missä kohdin toimijuus kaventuu organisaation rakenteiden, johtamiskäytäntöjen tai kirjoittamattomien normien vuoksi. Tämä auttaa siirtämään tarkastelua yksilön ”motivaatiopuutteista” työn ehtoihin.

Kyvykkyyden kokemusta voidaan työnohjauksessa tutkia suhteessa työn vaatimuksiin, käytettävissä oleviin resursseihin ja palautekulttuuriin. Riittämättömyyden tai epäonnistumisen kokemukset eivät tällöin näyttäydy vain yksilön heikkoutena, vaan mahdollisesti seurauksena epärealistisista odotuksista, puutteellisesta tuesta tai jatkuvasta kuormituksesta.

Yhteenkuuluvuuden näkökulma tuo näkyväksi työyhteisön sosiaaliset suhteet ja valtasuhteet, eli kuka tulee kuulluksi, kenen asiantuntijuus tunnistetaan ja kenen kokemus jää marginaaliin. Työnohjaus voi näin toimia turvallisena tilana tarkastella myös ulossulkemisen, yksinäisyyden tai epävarmuuden vaikutusta motivaatioon.

Kun työnohjaus auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan näitä kokemuksia, se tukee ulkoisten vaatimusten sisäistymistä. Työnohjaus tekee näkyväksi ne ehdot, joissa motivaatio, oppiminen ja eettinen toimijuus voivat vahvistua esimerkiksi rakenteita kriittisesti tarkastellen.

LÄHTEET

Martela, F., Mäkikallio, I. & Virkkunen, V. (2017). Itsemääräämisteoria ja psykologiset perustarpeet. Teoksessa: K. Salmlea-Aro & J-E. Nurmi. Mikä meitä liikuttaa: Motivaatiopsykologian perusteet. PS-kustannus.

Vasalampi, K. (2017). Itsemääräämisteoria. Teoksessa: K. Salmlea-Aro & J-E. Nurmi. Mikä meitä liikuttaa: Motivaatiopsykologian perusteet. PS-kustannus.