Kohtaaminen ei ole rakettitiedettä

Minulta pyydetään usein luentoja sensitiivisestä kohtaamisesta. On mielestäni hienoa, että sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla tunnistetaan kohtaamisen merkitys onnistumisissa. Se on kaikkein tärkeintä. Se on elintärkeää. Usein on kuitenkin niin, etteivät koulutuksen tilaajat oikeastaan itsekään tiedä, mitä tarkoitetaan sensitiivisellä kohtaamisella.

Palaan usein siihen, että kaiken kohtaamisen tulisi lähtökohtaisesti olla sensitiivistä. Ei ole "päihteitä käyttävän sensitiivistä kohtaamista" tai "sateenkaari-ihmisen sensitiivistä kohtaamista." Kohtaamisen tulisi olla sensitiivistä huolimatta siitä toisesta ihmisestä, tämän taustoista, yhteiskunnallisesta asemasta tai mistään tekijästä.

Toki meidän on ensin määriteltävä, mitä sensitiivisyys tarkoittaa. Minun määritelmäni mukaan sensitiivisyys tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa toisen ihmisen tunteita, tarpeita ja mielen sisäistä maailmaa. Se on halua rakentaa yhteyttä ja ymmärtää toista.

Sensitiivisyys on kaiken kohtaamisen kivijalassa. Vasta kyetessämme olemaan sensitiviisiä voimme toimia responsiivisesti. Siinä missä sensitiivisyys on taito tulkita toisen ihmisen tarpeita, on responsiivisuus kykyä vastata näihin tarpeisiin oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Sensitiivisyys ja responsiivisuus ovatkin toistensa vahva pari, ja niiden tulisi olla jokaisen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisen ammatillisuuden lähtökohdissa.

Kun minulta siis pyydetään luentoa tai koulutusta sensitiivisestä kohtaamisesta, vastaan yleensä, ettei se ole rakettitiedettä. Se on ihmisyyden peruskysymys. Miten olla ihminen ihmiselle. Toki tiedämme ammattilaisina, että kohtaamisen ja kohdatuksi tulemisen takana on lukuisia teorioita, menetelmiä, lähtökohtia ja koulukuntia. Me voimme kertoa peilisoluista, ihmiseläimen sosiaalisesta luonteesta, kiintymyssuhteista ja lähikehityksen vyöhykkeestä. Silti, yksinkertaisesti inhimillisyys, välittäminen ja rakkaus ovat yksinkertaisia mekanismeja näidenkin takana.

Olen erityisesti kuluvana vuonna seurannut uutisointia päihteitä käyttävistä henkilöistä, riippuvaisista. Mediassa heidät leimataan zombeiksi, väkivaltaisiksi, välteltäviksi, syrjäytyneiksi, aggressiivisiksi, arvaamattomiksi ja mitä vielä. Ennakkoluulot ovat syvässä ja stigmat näkyviä. Ammattilaisina meidän tulee kyetä asettamaan omat ennakkoluulomme sivuun ja kohdattava ihminen ihmisarvoisesti, ilman kärjistäviä stereotypioita tai arvon riistäviä stigmoja.

Sensitiivinen kohtaaminen on taito, joka vaatii jatkuvaa reflektiota. Me kaikki olemme kasvaneet tietynlaisessa ympäristössä, jossa on ollut tietynlainen narratiivi hyvästä ja huonosta elämästä, ihmisyydestä, perheestä ja niin edelleen. Meidän tulee kuitenkin tietää, että juuri meidän näkökulmamme maailmasta ei ole ainut oikea. Maailma, elämä ja ihmisyys ovat laajoja käsitteitä, joihin mahtuu paljon ainutkertaisuutta.

Sensitiivisyys ei ole rakettitiedettä. Se kuitenkin vaatii rohkeutta, lempeyttä ja inhimillisyyttä. Rohkeutta kohdata ne omaan selkärankaan pinttyneet mallit, pelot, stereotypiat ja ennakkoluulot; lempeyttä jokaisessa kohtaamisessa, ehdotonta välittämistä ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan; ja ennen kaikkea inhimillisyyttä.

Sensitiivisyys on asiakastyön ydintä. Se on elinehto ja kaikista tärkeintä. Sensitiivisyydellä pelastetaan henkiä, puretaan stereotypioita, annetaan ääntä ja nähdään. Nähdään pidemmälle kuin meidän omaan historiaamme, nähdään pidemmälle kuin ulkoiseen käytökseen. Silloin pyritään katsomaan toisen mielen sisäiseen maailmaan. Pyritään luomaan yhteyttä ja rakentamaan yhteisiä merkityksiä. Synnytetään luottamusta ja yhteistä allianssia, jolloin yhdessä tekeminen, oppiminen ja ratkaisujen löytäminen mahdollistuu.

• Mitä sensitiivisyys tarkoittaa sinulle työssäsi?
• Milloin sinut on kohdattu sensitiivisesti?
• Millaisia ennakko-oletuksia tai stereotypioita on sinun selkärangassasi?